nibe rantaralli mynämäellä päätti rallikauden 2026

Jo Lahden osakisassa elokuussa mestaruutensa varmistanut pari Kari Aaltonen–Mika Sarekivi päätti kauden 2026 vielä selvään voittoon lauantaina 19.9. Naantalin Seudun UA:n järjestämässä NIBE Rantarallissa. Kilpailutilannetta helpotti toki, kun tunnetusti porukan nopein kuljettaja Kari Haapalainen kärsi heti alusta lähtien teknisestä ongelmasta ja keskeytti kolmen pätkän jälkeen. Mynämäen ympäristössä kuuden erikoiskokeen kisassa kakkoseksi sijoittui pari Esa Niittymäki–Markus Räty ja kolmanneksi Miikka Leino–Markku Laakso.

Kari Aaltonen ajoi pohjat neljälle erikoiskokeelle kuudesta. Ensimmäisellä, 5,5 kilometrin pätkällä voittomarginaali ennen paria Jukka Laine – Harri Savolainen oli 8,4 sekuntia, kun Haapalainen ja Nestori Tiainen jäivät kolmanneksi 12,2 sekunnin erolla Aaltoseen.
”Lahdessa hieman himmailtiin, kun mestaruus oli ns. katkolla. Mynämäellä sen sijaan lähdettiin heti ykkösellä nautiskelemaan ja yrittämään ihan tosissaan hyvää aikaa, missä onnistuttiinkin”, iloitsi Aaltonen.
”Ykkönen oli pirun mutkaista, mutta Kuplalle hyvin sopii tietä. Nyt ei himmailtu, kun mestaruus oli jo varmistunut. Vauhdista kertoo sekin, että loppupäässä käytiin vähän ohjassakin. Onneksi siellä ei ollut kiviä eikä muutakaan. Auto nousi helposti takaisin tielle, mutta ratti tärisi sen jälkeen rajusti.”
”Laineen Jukka oli myös hyvässä vauhdissa, minkä ykköspätkän toiseksi paras aikakin todistaa. Harmillista, että hänen kisansa meni lopulta piloille teknisen ongelman vuoksi”, antoi Aaltonen tunnustusta kanssakilpailijalleen.

Ensimmäisen mestaruutensa VW Aircooled Rally Series -sarjassa saavuttanut Aaltonen oli tyytyväinen saavutukseensa. Mies antoi kuluneelle vuodelle kouluarvosanaksi 8,5.
”Muuten kaikki meni aika hyvin, mutta kisoihin valmistautumiseen pitäisi panostaa enemmän. Kerta toisensa jälkeen edellisten päivien yöunet tuppaavat keskeneräisten asioiden vuoksi jäämään aivan liian lyhyiksi,” myönsi Aaltonen.

Haapalainen ongelmissa jo ykkösellä

Kuten tunnettua Kari Haapalaisen vuosi 2026 on ollut lähes ”katastrofaalinen”. Miehen omien sanojen mukaan kaikki meni ihan ”persiilleen”. Viidestä osakisasta Haapalainen tuli vain kerran maaliin, kun Lahdessa elokuussa voitti kauden neljännen osakisan. Päätöskisasta Haapalainen lienee myös lähtenyt voittoa hakemaan. Pistetilanteessa voitonkaan jälkeen ei ”mitaleille” asti olisi ollut asiaa, mutta kausi olisi varmaankin ollut mukava päättää maaliintulolla.

Mynämäellä Haapalainen ajoi ykköspätkän kolmannen sijan jälkeen pohjat 13,7 kilometriselle kakkoselle, mutta kolmosen 10,5 kilometrillä oli seitsemäs lähes minuutin erolla pohja-ajan ajaneeseen Aaltoseen. Kolmen pätkän jälkeen oli huoltotauko, eikä mies enää lähtenyt neljännelle erikoiskokeelle.
”Imusuppilo meni poikki ja kaikki muruset putosivat samalla alas putkeen. Ei uusi 3D-valmiste kestänyt alkuunkaan. Siirtymällä jo alkoi röpöttää ja ykkösellä oli ongelmia, selvitti Haapalainen.
”Kakkosella saatiin auto toimimaan paremmin ja pohjatkin tuli, mutta sen jälkeen peli oli ns. menetetty. Tämmöistä se on uusien osien kanssa, pitäisi vain edelleen luottaa vanhoihin.”

”Täytyy tunnustaa, että vaikka koko kausi on mennyt ihan penkin alle, kyllä ns. aivoon otti, kun tajuttiin, ettei pystytä kunnon suoritukseen. Ottaahan se päähän, vaikka tähän kohta jo tuntuu tottuvan.”

Laine tavoitteeseensa ongelmista huolimatta

Ennen Mynämäen kisaa raisiolainen Jukka Laine mainitsi, että päätavoite on pitää sarjan pistetaulukossa kolmas sija. Jo ykkösen jälkeen Laine oli hyvin menossa kohti tavoitettaan. Vielä kakkosellakin hyvä meno jatkui, kun Laine oli kolmas Haapalaisen ja Aaltosen jälkeen. Kärkeen oli eroa täällä 17,3 sekuntia.

Kolmosella tuli muutoksia, kun Esa Niittymäki onnistui mainiosti ja oli pätkän kakkonen 11,6 sekunnin erolla Aaltoseen. Vielä Miika Leino ja Markku Laakso kiilasivat Laineen ohi jäätyään vain pari sekuntia Niittymäestä. Silti Laine oli tässä vaiheessa vielä kisassa kolmantena. Huoltotauolle mentäessä Laine oli Aaltosta 38,4 sekuntia perässä ja Leinolla kärkeen oli matkaa 1:13,5.
”Lahdessa oli liian liukkaat renkaat alla. Nyt laitettiin paremmat tänne Mynämäelle ja painettiin menemään, ja tulostakin tuli”, myhäili Laine, jolle paikkakunnan tiet ovat osittain tuttuja miehen toimittua joskus aiemmin ratamestarinakin.
”Kilpaa en ole koskaan näillä teillä ajanut, kävelemistä olen joillakin osuuksilla toki joutunut harrastamaan.”

Nelosella, jolla oli mittaa 11,82 km, Laine piti edelleen Leinoa takanaan 3,2 sekunnin erolla, mutta viitosella (14,4 km) Laineelle tuli ongelmia. Eroa Aaltosen pohja-aikaan tuli peräti 1:07,1 ja viimeisellä (13,63 km) ero vielä kasvoi muutamalla sekunnilla. Lopputuloksissa Laine putosi neljänneksi ja ero voittajaan oli lopulta kolme minuuttia.
”Venttiili meni poikki, ja veto hävisi kokonaan. Mitään ulkopuolista vikaa ei nähty, joten päätimme yrittää ajaa maaliin asti. Nyt on mäntä ja venttiilit korjattu”, kertoi Laine kisan jälkeen.

Laine pääsi maaliin ja tavoite täyttyi, joten mies oli tyytyväinen. Pistetaulukossa mies on komeasti kolmas Aaltosen ja Niittymäen jälkeen.

Niittymäki selvä kakkonen kisassa ja pisteissä

Pistetaulukossa kakkosena ennen kauden viimeistä kisaa ollut Esa Niittymäki aloitti Mynämäellä ”tunnustellen”. Ensimmäisellä pätkällä mies oli viides, kakkosella neljäs ja kolmosella jo toinen, joten huoltotauolle tultaessa Niittymäki oli kisassa toisena. Aaltoseen oli kertynyt eroa 38,2 sekuntia.
”Näin juuri tapahtui. Ykkösellä ajoa jaloissa pyörinyt kivi jumitti jarrupolkimen, mistä johtuen loppuosalla jarrut hieman makasivat päällä. Kolmosen jälkeen rokkasi oikein mainiosti”, paljasti Niittymäki.

Nelosella ja viitosella Niittymäki oli jälleen toiseksi nopein Aaltosen jälkeen. Viimeisellä riihimäkeläinen täräytti vielä pohja-ajan, vain 0,5 sekunnin erolla VW 1600 TL Typ 3 -autolla ajavaan pariin Mika Hannu–Tomi Marttelin. Kun pari Kai Waldén–Lassi Laine (myös Typ 3) oli kolmas 6,8 sekunnin erolla pohja-aikaan, saattaa Aaltosen neljäs sija 10,2 sekunnin erolla pohja-aikaan ”kieliä”, että Aaltonen lienee hieman jo pudottanut vauhtia viimeiselle.

Lopputuloksissa Niittymäki oli selvä kakkonen, ja kakkonen myös loppupisteissä, vain kolme pistettä Aaltosta perässä.

Kolmanneksi sijoittunut Miika Leino jäi peräti kaksi minuuttia voittajasta.
”Aika mollivoittoisesti meni kisa”, totesi Leino.
”Kakkosella kone lakkasi käymästä, vain kolme sylinteriä oli käytössä, kun venttiilin säätöruuvi meni poikki. Korjasin sen siirtymällä, ja jonkin aikaa se toimikin. Viimeisellä sitten ongelma paheni, mutta maaliin saakka päästiin.”
”Ja kas, sijoituttiin silti kolmanneksi, kun muillakin oli ongelmia.”

Leino myönsi, ettei oikein päässyt vauhtiin niilläkään pätkillä, joilla auto jotenkuten toimi.
”Ajamattomuus näkyi suorituksessa. Tuurissa ajettiin vain puoli pätkää ja Uudessakaupungissa sentään 2,5 pätkää. Viimeiseen asti silti yritetään”, totesi Leino.

VW 1600 Typ 3 -kuljettajilla hyvä keskinäinen kisa

Mynämäellä oli mukana kaksi Typ 3 -kuljettajaparia. Nopein pari tällä kertaa oli Mika Hannu–Tomi Marttelin. He olivat kokonaistuloksissa viidensiä.
”Ihan hienostihan päivä meni,” totesi Mika Hannu.
”Koko vuonna en ole työkiireiden vuoksi ehtinyt kisaamaan, mutta nyt onnistui lähteä ja sain kaverinkin taivuteltua kartturiksi.”
”Hieman pessimistisesti kyllä suhtauduin ensin kisaan, sillä luulin tiestön olevan suurimmaksi osaksi pelkkiä peltosuoria. Positiivisesti yllätyimme, kun reitti oli todella hieno.”

Vain 0,5 sekunnin erolla viimeisen pätkän ajoissa kakkoseksi jäänyt Hannu totesi, ettei mihinkään hullutteluun sortunut. Kuitenkin aika lähellä taisi olla pohja-ajan tekeminen Typ-3-autolla.
”Yhdessä mutkassa ajo meni pitkäksi, ja jouduin peruttelemaan.”

Toinen Typ 3 -pari Kai Waldén–Lassi Laine taipuivat edellisille reilun puolen minuutin erolla kuudenneksi.  Waldén mainitsi olevansa ”myöhäisherännäinen” rallin puolella, kun Mynämäen kisa oli miehelle vasta ensimmäinen soraralli. Aiemmat neljä kisaa Waldén on ajanut talvella.
”Viimeisten 15 vuoden ajan olen ajanut Bemarilla enduro-ratakisoja.”

Mika Hannu on vuokrannut toisen Typ 3 -autoistaan Waldénille, joka myönsi, että rallissa on omat hankaluutensa. Radalla kun reitti on tiedossa, rallissa kaikki eteen tuleva on yllätys.
”Tien lukemista ja edellä menevien jälkien hyödyntämistä pitäisi opetella. Ensimmäisellä pätkällä oli tosi hankalaa. Se oli syheröä ja kapeata, mutta pikkuhiljaa ajo parani, ja tietkin olivat meille parempia.”

”Autonkin kanssa olisi tultava tutuksi. Mikan kanssa saatiin kisa aikaan, vaikkakin tämä minun autoni on tehokkaampi versio. Parhaimmillaan meillä oli vain pari sekuntia pätkäajoissa eroa”, jutteli Waldén.
”Takaraivossa kyllä painaa, kun Mikan kanssa on sovittu, että aina kisan jälkeen heti maanantaina kello 8 alkaa auton korjaaminen, mikäli jotain tapahtuu.”

Waldén on tyytyväinen vuokraustoimintaan.
”Ainakin vielä toistaiseksi tämä on mainio tapa olla mukana. Tykkään silti käsillä tehdä ja valmistautua omin neuvoin kisaan. Tämä tapa sopii minulle oikein mainiosti.”

Keskeyttäneiden listalla kaksi autokuntaa

Juhani Jyränkö ja Antti Lampila joutuivat lopulta Haapalaisen kavereiksi keskeyttäneiden listalle. Ykkösellä Jyränkö oli vasta kuudes puolisen minuuttia pohja-ajasta ja kakkosella viides 45,7 sekunnin erolla kärkeen. Kolmosella tappiota tuli lähes seitsemän minuuttia.
”Auto kakisteli jo heti alusta lähtien, mutta huoltoon asti päästiin ja sitten keskeytettiin. Moottori ei yksinkertaisesti saanut bensaa. Tankki on nyt vaihdettu. Seuraavaksi selvitetään, ehtikö moottori saada pahasti vauriota, kun polttoainetta ei tullut”, kertasi Jyränkö kisan jälkeen. Kausi 2026 on päätöksissä. Pistetaulukko löytyy toisaalta näiltä sivuilta. Päätösjuhla on Riihimäen Cocks Areenalla 14.11.2026 klo 15:30 alkaen.

AALTONEN – SAREKIVI VARMISTIVAT JO MESTARUUDEN

Kaksipäiväisen Lahti Historic Rallyn kansallisen kisan, Sortter Rallyn, puolella VW Aircooled Rally Series -porukka oli mukana vain lauantaipäivänä ajaen oman mestaruussarjansa 4:n osakilpailun. Kilpailijoita oli kuusi autokuntaa, joiden moni totesi koostuvan sarjan kovimmista kilpailijoista. Lohjalainen Antti Laurila paljasti, että juuri tämä sai hänet ilmoittautumaan Lahteen, vasta kauden ensimmäiseen kisaansa. Laurila on ajellut vuodesta 2021 harvakseltaan ralleja, mutta nyt oli riittävästi motiivia lähteä taas ajamaan.
”Halusin nähdä, miten oma vauhtini riittää noiden mestareiden joukossa”, kertoi Laurila.

Ja hyvin tuo näytti riittävän. Laurila nimittäin johti yllättäen kisaa kolmen erikoiskokeen jälkeen. Yllättäen siksi, että monelle tämä lienee tullut ”hieman puskista”. Vuodesta toiseen mestaruuteen ja rallien voittoon muita useammin on ajanut Kari Haapalainen, mutta tämä vuosi on miehen omien sanojen mukaan ollut aivan surkea. Pistepussi ei ole kauden aikana kasvanut lainkaan.

Nyt Haapalainen oli kisassa toisena, tosin vain 3,3 sekunnin päässä Laurilasta. Tässä vaiheessa erikoiskokeista oli takana noin 41 kilometriä. Laurila oli ajanut pohjat ykköselle ja kolmoselle, Haapalainen oli 1,6 sekunnin turvin nopein kakkosella.

Neljäntenä erikoiskokeena oli yleisöä varten kehitelty Hennalan pikataival, joka ajettiin vanhalla kasarmialueella lähes keskellä Lahden kaupunkia. Pituutta tällä pätkällä oli vain 1,5 kilometriä. Siellä ei paljon pystynyt voittamaan, mutta häviämään kyllä. Näin kävi Laurilallekin, mutta syy ei lopulta ollutkaan Hennalan EK eikä ajovirheen.
”Käyntihäiriöitä tuli moottoriin, joka ei kiertänyt riittävästi. Oletan, että köröttely melko hiljaista vauhtia kaupungin läpi ja vielä liikennevaloissa seisominen aiheuttivat ongelman.”

Haapalaisella taas teknisiä ongelmia

Löytyi tulostilanteelle toinenkin selitys. Haapalaisen moottori valutti öljyä kytkimeen, joka alkoi pahanlaisesti luistaa ja ajaminen oli hankalaa. Haapalainen tykitti silti 4,3 sekunnin pohjat Hennalaan ennen Erkki Eerolaa. Laurila oli vasta viides 9,8 sekunnin tappiolla, ja näin Haapalainen nousi nyt kisan johtoon 6,5 sekunnin erolla Laurilaan.
”Hennala on tuttu paikka, olen asustellut siellä aiemmin.”

Huollossa Haapalainen onnistui korjaamaan autonsa ja ajoi pohjat lopuille kolmelle erikoiskokeelle, joten maalissa voittomarginaali oli 17,5 sekuntia.  
”Porasin reiän kytkimen koppaan, ja saimme tilannetta helpotettua. Pahaksi onneksi poran terä katkesi ja jäi kopan sisään. Pelättiin, että tulee rumaa jälkeä, jos se jää jumiin väärään paikkaan”, paljasti Haapalainen.
”Ilmeisesti ei sitten jäänyt, kun kaikki pelasi kohtuullisen hyvin. Viimeisellä pätkällä tosin kytkin alkoi luistaa vielä uudelleen.”

Haapalaisen ja Laurilan kaksintaistelun pääsi kertaalleen sekoittamaan Erkki Eerola, joka oli Hennalassa toiseksi nopein. Eroa Haapalaisen pohja-aikaan tuli 4,3 sekuntia ja Jukka Laine kolmanneksi nopeimmalla ajalla jäi Eerolasta 4,7 sekuntia.
”Hennalassa meni paremmin siksi, että se oli asfalttia. Mulla oli autossa alla noin 20 vuotta vanhat renkaat. Ja nehän olivat kuin ratakisojen slicks-renkaat”, paljasti Eerola.

Muuten Eerolalta ei juurikaan mitään ylistystä viikonlopun kisasta saanut irti.
”Oli ihan B-junnufiilis yleensäkin lähteä kisaan, kun on puolen vuoden ajotauko takana. Vauhtia tuli otettua joka ikiselle nypylle ihan turhaa pois. Kisa oli meiltä ihan surkea suoritus.”

Eerola tunnetaan kuitenkaan VW-porukan legendana. Mies on vuodesta 1985 ajanut samalla Volkswagenilla kilpaa, ja monet – erityisesti vanhemmat rallipöpöt kyllä Eerolan huimat suoritukset – muistavat.
”Autoa on rempattu vuosien varrella moneen kertaan jokaisesta mahdollisesta paikasta. Vielä se jaksaa mennä, kunpa vain kuski ei olisi vanha ja väsynyt”, tokaisi Eerola, joka oli lopputuloksissa porukan neljäs.

Osallistuminen kannattaa – Aaltonen ja Sarekivi mestareiksi

Kari Aaltonen oli kisan kolmella ensimmäisellä erikoiskokeella paaluajasta aina kymmenisen sekuntia perässä. Jos oli Laurilalla ongelmia Hennalan pätkällä, niitä oli myös Kari Aaltosella, jonka 34,8 sekunnin aikatappio kärkeen kasvoi lisää. Hennalan jälkeen huoltoon Aaltonen ajoi 45,5 sekunnin tappion myötä.
”Olimme vähän hukassa Hennalan pätkällä. Oli muutama sellainen paikka, joissa emme tienneet, mihin reitti oikein menee”, selvitti Aaltonen.
”Lippusiimaa oli ristiin rastiin, emmekä nähneet mitään punaisia suuntamerkkejäkään. Ilman nuotteja ajaville oli hieman sekava toteutus.”

Aaltonen ei tällä kertaa päässyt kärjen vauhtiin. Miehen kertoman mukaan ajo sujui kyllä kohtuullisen hyvin eikä ongelmia ollut. Jarrutuksissa voisi olla petrattavaa, tuumaili Aaltonen.
”Ei otettu mitään riskejä eikä tehty virheitä. Ekan pätkän jälkeen totesin kartturille, että tänään ei pystytä taistelemaan voitosta. Sen verran tuli tappiota (14 sekuntia), eikä sellaista ajamalla pysty tässä porukassa kuromaan kiinni.”

Aaltonen kertoi ajaneensa samalla moottorilla yli 10 rallia parin vuoden aikana, eikä ole joutunut mitään remonttia tekemään.
”Ehkä nyt kauden jälkeen voisi olla hyvä aika tehdä hieman remonttia, jotta ensi vuonna palataan taas kärkikahinoihin”, pohdiskeli Aaltonen.

Huollon jälkeen Aaltonen oli kolmella viimeisellä erikoiskokeella jälleen Haapalaisen ja Laurilan jälkeen pätkäajoissa kolmas. Aaltosen vauhti pysyi samanlaisena, maalissa eroa kärkeen oli jo reilu minuutti.

Hisse-autoilla varmaan päälle maaliin

 Lopputuloksissa viides oli Esa Niittymäki, joka etukäteen osasi varautua tähän.
”Nyt olivat kaikki luokan kärkiukot F-ryhmän viritteisillä autoillaan liikkeellä. Minun autoni – kuten Laineenkin – on hisse-auto, joten suuria odotuksia ei ollut”, paljasti Niittymäki.
”Kyllä me kolme ekaa pätkää silti yritettiin tulla mahdollisimman hyvin, mutta eihän se riittänyt. Huoltotauon jälkeen hieman jo hellättiin, joten ero venähti pariin minuuttiin.”

Kuudenneksi VW-luokassa ajoi raisiolainen Jukka Laine kartturinsa Harri Savolaisen kanssa. Laine paljasti, että edellisestä, Raision kisasta saadut hyvät sarjapisteet saivat heidät lähtemään Lahteenkin ja vielä kauden viimeisestä kisassa, Naantalin UA:n Rantarallissa pyritään pistepottia kasvattamaan.
”Päätettiin kartturin kanssa heti, että Lahdessa ei hullutella, vaan tullaan suht’ rauhallista vauhtia maaliin ja napataan pisteitä niin paljon kuin mahdollista”, kertasi Laine, joka on nyt pisteissä kolmantena.
”Rantarallin tavoite on pysyä kolmantena. Tiedämme kyllä, ettei voittoon tämän porukan joukossa ole mahdollisuuksia. Hyvillä fiiliksillä lähdetään kisaamaan.”

Sortter Rallyn seitsemän erikoiskokeen mittainen reitti oli pituudeltaan noin 83 kilometriä.

Sarjan 2026 viimeinen osakisa ajetaan Mynämäen ympäristössä Naantalin UA:n isännöimänä lauantaina 19.9.2026. Kari Aaltonen on jo varmistanut kuljettajien puolella mestaruutensa ja hänen kartturinsa Mika Sarekivi karttureiden puolella. Pistetaulukko löytyy toisaalta näillä sivuilla.

-Kikka Kuosmanen

SORTTER RALLYN TULOKSET
Osakilpailu 4/5 Lahti 22.8.2026
1. Kari Haapalainen – Nestori Tiainen VW 1303 S
2. Antti Laurila – Vesa Laurila VW 1303 S + 17,5 sekuntia
3. Kari Aaltonen – Mika Sarekivi VW 1302 S + 1:11,8
4. Erkki Eerola – Mikko Kittelä VW 1302 S + 1:54,4
5. Esa Niittymäki – Markus Räty VW 1302 S + 2:41,3
6. Jukka Laine – Harri Savolainen VW 1302 S + 5:57,6

Kesäkauden alkuun:

Kiuruvesi-ralli ja Tuuri-ralli ajettu

Tuuri ralli ajettiin Keskisellä hienoissa puitteissa

VW Aircooledin toinen talviosakilpailu keräsi Tuuriin lopulta 7 osallistujaa. Olipa mukana täysin uusikin nimi sekä yksi paluun tehnyt monen vuoden jälkeen. Ja hienosti he ajoivatkin, perusukot olivat helisemässä.

Ek 1 alkoi odotetusti Kari Haapalaisen komennossa. Kiuruveden osakilpailun voittaja Kari Aaltonen jäi reilut 10 sekuntia. Kolmanneksi ajoi hienosti Jussi Kannosto jonka uusi ajamaton Kupla sai siis nyyteen ensikasteen sarjaamme. Neljäs oli täysin uusi kilpailija eli Jukka Virtanen joka oli vuokrannut Jyrängöltä auton ja pitkän ajotauon jälkeen heti hienoa tulosta. Viides Mika Hannu typ3:lla ja kuudenneksi jäi Esa Niittymäki. Esan moottorista oli tulpanjohto lähtenyt irti joka saatiin korjattua pätkän jälkeen ja kisa jatkui nornmaalisti. Miika Leino joutui keskeyttämään alapallonivelen ja siitä johtuneen ulosajon myötä.

Ek 2 ja Haapiksen meno oli vakuuttavaa. Tosin laatikon painelaakeri piti ääntä mutta se ei vielä haitannut menoa. Seuraavat sijat Niittymäki, Aaltonen, Virtanen, Kannosto. Mika Hannu jäi selkeästi vauhdista pitkäksi meneen Y-risteyksen takia, sijoitus siis kuudes.

Ek 3 ja saavuttiin Keskisen kyläkaupan ympärille hienolle yleisöerikoiskokeelle. Shown parhaiten hallitsi Niittymäki. Seuraavat sijat Virtanen, Aaltonen, Haapalainen, Kannosto ja Hannu. Huolto tauolla Haapiksen laatikko piti erikoista ääntä, mutta seuraavan pätkän keskeytys ei johtunut siitä vaan siivapyörän hajoamisesta. Terveiset triggerpyörän laadusta lähetettiin Shanghaihin. Näin Lahden miehen talvikausi meni penkin alle kun Kiuruvedellä tuli kyseenalainen hylky ja nyt tekniikka petti.

Joten jatkettiin neloselle ja maaliin pääsi enää viisi autoa. Nyt uusi vauhtimies Virtanen pamautti jo selvät pohjat, Niittymäki toiseksi ja seuraavat sijat Aaltonen, Kannosto ja Hannu. Jussi Kannosto raportoi että yksi tulppa olisi poissa pelistä, mutta jälkeenpäin vika taisi ollakkin haljennut imusarja mikä rajoitti vauhtia.

Reitin hienoimmat pätkät oli jäljellä. Ek 5 ja järjestys seuraava: Niittymäki, Aaltonen, Virtanen, Kannosto ja Hannu. Samaa kyytiä kohti kutosta ja olihan sekin hieno ajettava pätkä. Aaltonen nautti menosta ja vetäisi pohjat. Niittymäki jäi kymmenen. Kolmanneksi Virtanen joka jäi 20sek. Neljäs Kannosto ja viides Hannu.

Sitten vielä loppurykäisy numero seiska ja se oli jopa vielä hienompi kuin kutonen. Aaltoselle pohjat, sitten Niittymäki ja Virtanen. Hannukin sai senverran menoa masiinaan että voitti imusarjavikaisen Kannoston.

Tämän jälkee saavutiin maaliin ja voittajiksi nyt toista kertaa peräkkäin Kari Aaltonen / Mika Sarekivi. Toisiksi Esa Niittymäki / Markus Räty. Kolmas Jukka Virtanen / Jaakko Lammi. Neljäs Jussi Kannosto / Jouni Tynjälä ja viidensiksi Mika Hannu jonka kartturina toimi tiedoista poiketen Janne Paavola.

Talvikausi on nyt päättynyt ja suunnataan kohti kesäkelejä toukokuussa.

Teksi: VW Aircooled rallysarja tiedotus